Hula on varsin itsepäinen tammanalku, jota ei huvittaisi ikinä tehdä mitään mitä siltä pyydetään tai vaaditaan. Emäänsä se ei totellut melkein koskaan, ja sama linja meinaa jatkua ihmisten kanssa. Hieman on onneksi tammalle saatu järkeä päähän, joten ehkä se siitä.. jossain vaiheessa! Hulalla ei tunnu olevan tuntoaistia, se kun tuli monta kertaa sähkölangasta lävitse tai alitse niin että kipinät vain suurinpiirtein sinkoilivat, siinä vaiheessa kun se joutui lankkuaitaiseen tarhaan, jossa aitaa oli melkein maahan asti, alkoi sekin pysymään aitojen sisäpuolella. Vielä nyttenkin, hieman isompana, yrittää se välillä kiemurrella joidenkin aitojen alitse, mutta on onneksi itsekin huomannut olevansa siihen jo hieman liian isokokoinen.

Hulan kanssa siis saa harmaita hiuksia tuon tuostakin, kun pitäisi keksiä mahdollisimman tehokas, mutta kuitenkin kiltti keino saada se uskomaan, mitä siltä haluat. Vieläkin sitä täytyy taluttaa ketju turvan ylitse, tamma kun saattaa pyrähtää johonkin omaan suuntaansa milloin vain, ja pidemmälle lähdettäessä kannattaa ottaa raippa, jotta saa sitten näppäistyä turvalle, jos tamma meinaa jyrätä ylitse. Pesupaikalla seistessä Hula pitää kokoajan ääretöntä meteliä - kuopsii ja huutaa ja on olevinansa niin hurjan kiukustunut tilaneesta, että! Mutta kun sen jättää itsekseen meluamaan vähäksi aikaa, ja palailee sitten kun tamma on huomannut, ettei protestit auta, seisoo Hulakin jo hieman paremmin ja rauhallisemmin - sekä ennenkaikkea kuuliaammin, paikoillaan.

isä: Rothenburg	ii. Romian II	iii. Remian
		iie. Wittgona
	ie. Savanna N	iei. Talmont Saint
		iee. Savanette
emä: Laurentina E KTK III	ei. Sultan I Deverce Vir MVA Ch, KTK II	eii. Sultan's Harem
		eie. Violet Lupin
	ee. Litium GER	eei. Sir Waldstern
		eee. Matarina