akhal-teke tamma s. 25.01.2007 VHKR VH-22710

156cm, prn mtj psk om. Kerppa, Siittola Quiero

kasv. Taija, Gelb Ko Vaativa B, Re 110

Flisa on rodunmukaisesti varsin temperamentikas tamma, joka osaa vaatia itselleen parempaa kohtelua ja tulistuu entisestään jos sille suuttuu. Neiti on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen ja onkin sitä tyytyväisempi elämäänsä, mitä vähemmän käsittelijöitä sillä on. Tämä tamma osaa olla oikea prinsessa ruusunen jos sitä vain kohtelee silkkihansikkain, mutta se ottaa kyllä pienestäkin hoitajan ärtymyksestä itseensä ja alkaa jurottaa hoitajansakin edestä. Taluttaessa saattaa olla vähän kevytkenkäinen ja lentoon lähdössä, mutta kun vain itse jaksaa olla rauhallinen ja on välittämättä Flisan oikuista, ei sekään jaksa mitään sen kummempaa tehdä. Muita hevosia kohtaan Flisa on huomaavainen sinänsä, että se pitää kyllä oman paikkansa laumassa, mutta ei missään nimessä uskalla lähteä pomottelemaan ylempiänsä, vaikka välillä tamman ilmeestä on hyvin luettavissa turhautumisen jos se joutuu viimeisten joukossa odottelemaan sisälle pääsyä tai vastaavaa.

Ratsastaessa tästä tammasta löytyy energiaa kuin pienestä kylästä ja kun ratsastaja vain osaa kanavoida sen energian oikein, on ratsastus mitä mainioin kokemus - mutta jos tammalle ei pidä hienovaraista kuria ja anna sen luulla, että se on itse keksinyt tehdä hienoja liikkeitä, on se varsin tahditon, epätasainen ratsastettava ja vetää vain turpa pystyssä välittämättä mistään avuista yhtään mitään. Parhaimmillaan Flisa on ehdottomasti kanget suussa, jolloin se jostain syystä jaksaa vähän enemmän keskittyä ratsastajaansa ja unohtaa välillä jopa oman asioiden hallitsemistarpeensa ja uskoo mitä upeimmin kaiken, mitä siltä pyydetään. Tällöin tammaa onkin hyvin mukava ratsastaa ja koska sillä on erittäin mukavat askellajit istua, kunhan se siis menee rentona ja pyöreänä, on kokemus vielä miellyttävämpi. Flisa on myös aika tykki maastoillessa, mutta se on kylä siellä kanssa kokoajan menossa ja jos sen ei anna koheltaa pää viidentenä jalkana se kyllä ilmaisee närkästyksensä poikittamalla, steppaamalla, laukkaamalla paikoillaan jne. mutta sitten kun tamman päästää menemään, on se aika upea tuntu kun kaikki tuntuvat jäävän taakse..