englantilainen täysveriori s. 15.03.2005 VHKR k. 19.06.2007

165cm, kimo om. Kerppa, Siittola Quiero

kasv. Siittola Quiero Ko Intermediaire I, Re 110

Fogerty on perusluonteeltaan kuin mikä tahansa täysverinen oripoika, hieman vallaton ja herkästi kuumeneva, mutta tietää kaapin paikan ja uskoo kun vähän kovemmin komentaa. Fogerty ei ole missään vaiheessa harrastanut mitään hirmuista pelleilyä, vaan se on ollut melko fiksu aina varsasta asti, ja oppi nopeasti sen, että ihmisille ei ryttyillä, vaikka ne kuinka inhottavia rajoituksia elämään pistäisivätkin.. Fogerty on erinomaisen laumahenkinen aikuinen orihevonen, ja se onkin pystytty vielä toistaiseksi koko elämänsä pitämään samanikäisen Geton kanssa yhdessä, pojat tulevat hyvin juttuun keskenään, ja kärhämää tulee vain siitä, kumpa saa aidalla norkua ohimenevää tammaa vikittelemässä - ja kun tamma on poissa näköetäisyydeltä, ei taas ole mitään ongelmia. Tämä onkin hyvä juttu, sillä poika on tottunut siihen, ettei se ole tallin ainoa ori, eikä siis pistä meteliä pystyyn, jos joku muu ori sattuu menemään ohitse Fogertyn seistessä esimerkiksi pesupaikalla.

Talutteaessa ketju turvan ylitse, ja sen pitäisi riittää, koska jos jätkä nyt meinaa jotain showta pistää pystyyn, niin sille paras tehokeino on kunnon ärähdys, sen jälkeen Fogerty kulkee taas kuin mikäkin herranterttu. Yleensä pojasta huomaa, että se on ori, vain siitä, että se vilkuilee ympäristöönsä taluttaessa paljon tarkemmin kuin ruunat, ja se kulkee ehkä hieman kevyemmin askelin, pikkuisen esiintyen. Hoitaessa Fogerty osaa käyttäytyä kunnolla, mutta välillä meinaa pojaltakin kärsivällisyys loppua, jos hoitotoimenpiteet kestävät ylettömän kauan, ja sitten saakin olla kokoajan komentamassa poikaa, ettei se kuopsuttaisi itselleen tunnelia Kiinaan. Fogerty tykkää pesutuokioista, koska se tietää, että viimeistään silloin kaikki kutiava hiki lähtee pois sen nahasta, poika ei arastele edes sitä, että vettä suihkutetaan suoraan päähän, se on Fogertyn mielestä vain mukavaa, ja sitten pitääkin saada vähän maistella vettä letkun päästä.. varsin lupsakka ori Fogerty kyllä oikeastaan on.

Ratsuna Fogerty on siinä mielessä mukava, että se on herkkä avuille, mutta toisaalta, se ei anna silti mitään ilmaiseksi - pienenkin virheen kun teet, heittää poika päänsä ylös ja vaan jurnuttaa vähän aikaa apujasi vastaan. Fogertyn selässä ollessa täytyy prikulleen tietää, mitä tehdään missäkin vaiheessa, missä järjestyksessä tulee ohja, pohje, paino ja missä suhteessa mitäkin, tai muuten ratsastus on sen näköistä touhua, ettei hevonen osaa kuin mennä ympyrää kaikissa kolmessa askellajissa. Mutta kun Fogertyn kanssa pääsee yhteisymmärrykseen ja sen kanssa on jonkun aikaa harjoitellut asioita, mukautuu poikakin hieman ratsastajaansa ja sitten meno onkin melkoisen upean näköistä! Fogertyn kanssahan on edetty jo hyvin pitkälle, ja luulenkin siitä kuoriutuvan emänsä kaltaisen kouluratsun, kun saadaan sille vakituinen ratsastaja. Fogertyllä on ihan kouluhevosen askellajit, ja vaikka emänsä pärjäsi myös laukkaradoilla, on pojan askellajeista ravi paras, sitten laukka, jonka jälkeen käynti - ja käynti kehitämme eteenpäin kokoajan. Fogertyn askellajit ova selkään tasaisen tuntuiset, mutta kovin näyttävät maasta katsottuna, oikein lennokkaat ja poika ojentelee jalkojaan ihan hyvin jo ihan perustempossa, ja näyttävyys senkuin lisääntyy kun otetaan keski- tai lisättyä ravia/laukkaa..

Fogertylle helpoimpia juttuja on juuri lisäykset, sille vahvuuksia ovat myös siirtymiset askellajista (ja askellajin sisällä temposta toiseen) toiseen, eikä väistämiset ja peruutuksetkaan hullumman näköisiä ole! Pojan kanssa saa yleensä työskennellä jonkun aikaa, ennenkuin voi lähteä kokoamaan poikaa ihan pakettiin, ja harvoin onkaan sen kanssa saatu harrastaa ihan täydellistä piffiä tai paffia, kun meinaa askeleet venyä väkisinkin, näiden kanssa siis vielä reilusti työmaata, mutta noin niinkuin teoriassa pystyy poika jo suoriutumaan Prix St. Georges-Intermediaire-tasosta hyväksytyin pistein lävitse. Fogerty kuumenee melko helposti, jos sillä treenin alussa tekee hurjasti siirtymisiä askellajien kesken, ja jos sillä paljon pysähtelee ja peruuttelee. Muutenkin peruuttaminen yleensä saa pojan pomppimaan paikoillaan. Tarkoittaen siis ns. valepiffiä, kun hermostutaan eikä enää liikuta eteen, vaan ylöspäin.. mutta kokoajan kehititytään, ja sehän on tarkoituskin. Esteillä Fogerty on melko onneton, se pääsee kyllä metrin, metrikympinkin radan lävitse kunnialla, kunhan ratsastaja on hereillä, ja katsoo askeleet esteille ja rohkaisee poikaa hyppäämään aina ennen estettä ;) Maastoillessa taasen tulee laukkaesi-isien veri pintaan, ja siellä osataan mennä haipakkaa..