akhal-teke tamma s. 22.11.2003 VHKR k. 04.01.2006

160cm, rnvkk pku otj psk om. Kerppa, Siittola Quiero kasv. Siittola Quiero

Ko Vaativa B, Re 110, laukka vs. 2 000v€, 7:0-1-1-1

Veikeä tammavarsa, Nelia on ystävällinen, hieman arka ja aina tekemässä jotain. Kovin meneväinen se on aina kavereidensa kanssa, mutta ikinä se ei lähtenyt kovin kauaksi emästään. Nyt vieroitettuna se on fiksu hevonen käsitellä, ainakin useimmiten.. sillointällöin talutellessa se saattaa vähän nakella niskojaan ja pomppia, mutta muuten se on erittäin kiltti. Osaa nostaa jalkansa, ei välitä pahemmin vesiletkusta ja kiinniolemisesta, eikä kuljettaminenkaan ole suuri ongelma.

Neliasta on kasvanut fiksu nuori neiti, ja nyt kun ratsastettukin on jo melkein pari vuotta, on se todella näyttänyt kyntensä. Nelia kunnioittaa ihmistä täysin, ei tee ikinä mitään, mikä vahingoittaisi hoitajaa tai ratsastajaa (muutamia sätkyjä lukuunottamatta), ja on muutenkin kiltti ja rauhallinen käsitellä ja nuo varsaiän pomppimisetkin taluttaessa ovat mennyttä aikaa.

Hoitaessa Nelia seisoo yleensä nätisti paikoillaan, odottaa hoitajan vinkkejä siirtymisistä ja jalkojen nostamisista ja sen sellaista. Kiiman aikaan tosin saattaa olla vähän herkkä ja luimistella vähänkään ronskimmasta harjaamisesta ;) Kisapaikoilla Nelia on yleensä ihan täpinöissään, ja niissä se kannattaakin laittaa kuljetusautossa kuntoon, tai muuten ei tule mistään mitään, kun tamma vain kuikuilee ympärilleen ja haluaisi tutustua jokaiseen hevoseen ja muutenkin adrenaliinin virratessa on hieman rauhaton. Kotona taasen sen voi laittaa melkeinpä käytävällä vapaana seisten kuntoon ilman ongelmia.

Eläinlääkäristä ei Nelia pahemmin pidä, ja se onkin ruiskukammoinen hevonen, ja onkin pistettävä aina pakkopilttuuseen kaikkien toimenpiteiden ajaksi.. kengittäjästä Nelia ei välitä, ja kengittäjä onkin moneen otteeseen kehunut Neliaa erittäin fiksuksi tammaksi ja todella hyväksi kengittää.

Ratsuna Nelia on reipas, melkeinpä oma-aloitteinen ja välillä vähän huselo - mutta onhan se vielä nuorikin. Ratsastus aloitettiin 2½-vuotiaana, jolloin aloitettiin selästä käsin laukkatreenit, kuntoa oltiin toki kohotettu jo sitä ennen käsihevosena ja juoksuttamalla. Nelia tajusi melkein heti, ettei selässä istuva olento ole paha asia, ja se on muutenkin ollut erittäin nopea oppimaan. Ollaanpa sillä päästy jo laukkatreenien ohessa opettelemaan koulua tuonne helpon b:n ja a:n välimaastoon!

Nelia toimii täydellisesti ihan vain paksuilla perusnivelillä, niin maastossa, kisoissa kuin kouluakin vääntäessä. Se on herkkä hevonen pohkeelle, ja onpa se melko herkkä myös suustaankin. Neliasta odottelen koulukuningatarta laukkauran loputtua, sillä onhan sen molemmat vanhemmat vaativan b-tason kouluhevosia. Maastossa Nelialla on aina paljon energiaa, ja se tykkää toteuttaa sisäistä laukkahevostaan päästelemällä täysiä pitkin metsäteitä tai hiittirataa ja jättäen muut taakseen.. paitsi tietenkään meidän täysverijuoksijoita ja Bachia..