akhal-teke tamma s. 01.07.2003 VHKR k. 02.08.2005

157cm, rnvkk pt kj psk om. Kerppa, Siittola Quiero

kasv. Koivukallio Ko Helppo B, Re 90, western

Nyt parivuotiaana on Sabi aivan mahdoton tapaus. Se on oikea villi viikari, jota ei paljoa tunnu ihmisten käskyt liikuttavan! Sabia joutuu taluttamaan ketju turvan ylitse, ja silloinkin saattaa olla hankalaa pitää tamma käsissä. Tämän takia Sabi onkin tullut sisälle talliin jo kaksivuotiaana, että sille saataisiin tolkutettua hieman järkeä päähän ennenkuin ratsukoulutusta voisi täysipainoisesti aloittaa.. Sabi on myös kovin laumakeskeinen hevonen, eikä sen elämästä tulisi mitään, jos ympärillä ei ole muita hevosia..

Juuh, tuossa siis hieman villistä lapsuudesta, ja nyt on nuoruuden ja aikuisuuden kynnys saavutettu. Tammaa joutuu taluttamaan kuten useimpia oreja - ketju suussa, ja silloin se menee ihan suhteellisen nätisti, tosin siltikin kaula kaarella ja liitäen. Sabia onkin usein luultu oriiksi kun ihmiset ovat nähneet sitä käsiteltävän - ja koska tamma tykkää kovasti jutella jokaisen vastaantulevan hevosen kanssa. Sabi on kyllä onneksi alkanut hieman kuuntelemaan taluttajaansa/hoitajaansa, ja uskoo jo melko hyvin äänellä annettuja hurjia "EI"-huutoja.. tosin sille karjuessa saattaa lähinaapurustolta puhjeta korvat ;)

Vesikarsinalla seisoessa Sabi steppaa kokoajan, ja siinä ei mitkään komennukset auta, täytyy vain oppia sietämään tamman pänkkipäisyys. Sabi ei oikein tykkää pesemisestä, eikä kyllä siistimisestäkään, mutta harjaus sille kyllä maistuu - varsinkin kun se on kova poni piehtaroimaan tarhassa. Jalkojen nosto oli ennen uhkapeliä, mutta nyt hieman aikuistuttuaan jalat ovat jo ihan turvallinen alue, vaikkakin kengittäjälle pitää tietenkin aina jonkinverran keljuilla. Satulaa laittaessa tarvitsee olla tarkka siitä, ettei kiristä vyötä liian nopeasti, sillä siitä tamma saattaa suuttua kovinkin verisesti!

Kuljettaessa saattaa perästä kuulua epämääräisiä ääniä, mutta tamma pysyy silti kuin ihmeen kaupalla ehjänä ilman suurempia fyllinkejä. Lastaukseen saattaa mennä kolme tuntia, tai sitten kolme minuuttia, tamma osaa meinaat aina yllättää.. kisapaikoille päästessä tamma on yleensä ihan älyttömän tohkeissaan, eikä meinaa pöksyissään pysyä, silloin sitä usein luullaankin oriiksi sen huudellessa kavereiden perään ja leijuessa ilmassa. Sabi saattaa oikein innostuessaan myös pukitella taluttaessa, mutta yleensä vain ihan pieniä pukkeja.

Sabi on saanut kokea ensimmäisenä meidän tekeistämme westernin ihanuuden, ja se pitääkin siitä huomattavasti enemmän kuin tavallisesta kouluratsastuksesta. Koulua vääntäessä se saattaa olla jännittynyt, tai sitten se täytyy ratsastaa kovin pitkään muotoon, jotta voisi liikkua rennosti, senpä takia siitä ei ainakaan kouluratsua tule.. esteitä mennään jotenkuten, ei nyt mitenkään superhyvin, mutta mennään kuitenkin. Ja tamma osaa olla paljon rennompi hypätessä, tosin sillä on aina sellainen kiire päällänsä, ettei siinä ehdi selästäkäsin kiinnittämään huomiota jännittymiseen ;) Mutta westerniä mennessä tamma menee lunkisti ja jopa rauhassa, kiiruhtamatta mihinkään, ellei niin pyydetä sitten tekemään.

Maastossa mennään kanssa lännensatulalla, ja tamma rakastaa pitkiä ja reippaita maastolenkkejä, ja sen mielestä on maastossakin kiva kokeilla kaikkea portinavailua ja silloilla kääntyilemistä ja kulkemista. Maastossa tamma on mukavin ratsastaa ilman muita hevosia, mutta kyllä se kaveriporukassakin on ihan kiltisti muuten, mutta saattaa vain yrittää kiihdytellä hieman liikaakin, ja on sitten tallille tullessa ihan hikinen, vaikkei olisi ollut rankkakaan lenkki takanapäin..