VIRTUAALIHEVONEN

© Ellister Islay

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

GRIZEL OF SWILDIE

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

"Puhdistat suitsia tallinoven edessä, sankon päällä istuen ja mietiskelet omiasi purkaessasi suitsia osiin. Ajatuksissasi vilkaiset tarhojen suuntaan ja näet tutun tallipojan pyörittelevän vihellellen vasaraa kädessään - näköjään viimein tarhan aita saataisiin korjatuksi, yksi alalankuista oli nimittäin löystynyt ja jos se tippuisi, niin eritoten shetlanninponit pääsisivät samantien livahtamaan tarhasta ulos ja miksei isommatkin silkkiturvat... olisi sitä oudompiakin juttuja nähty. Kyseisessä tarhassa olikin näköjään yksi poni, hiirakko, paksuharjainen tamma, joka hamuilee tarhan keskellä heiniään maasta. Seuraat katseellasi tallipoikaa, kun tämä menee tervehtimään ponia ja pörröttää tuon tuuheaa harjaa kiusoittelevasti, saaden tamman nakkelemaan niskojaan korvat luimussa, tallipojan vain nauraessa ponin ärtymykselle, siirtyen sitten aidan pariin. Kiinnostuneena seuraat ponin reaktioita - heti kun tallipoika kääntää tuolle selkänsä, tamman ilme muuttuu ärtyneestä uteliaaseen ja suipot korvat höristyvät, katseen seuratessa tuttua poikaa aidan äärelle. Hätäisesti poni hamuilee vielä muutaman heinänkorren suuhunsa ahnaasti ennenkuin lähtee kiertelemään pikkuhiljaa tallipoikaa kohti, aina silloin tällöin jotakin olevinaan nuuhkimaan pysähtyen, mutta lopulta tuo pysähtyy toisen polvensa varaan aidan alinta lankkua kiinninaulaamaan laskeutuneen tallipojan taakse. Hymyilet, kun näet ponin painavan turpansa tallipojan kylkeen selvästikin tämän taskuista herkkuja etsien, käännellen nyt korviaan leppoisasti saadessaan taputuksia osakseen, rennosti ystäväänsä läpi tutkien. Tallipoika saakin nyt olla puolet ajasta työntämässä melkein syliin tungeksivaa ponitammaa kauemmas, vaikka äsken tuo oli mukamas olevinaan niin loukkaantunut harjanpörrötyksestä että..."

Grizel of Swildien aka Willowin tarina on siltä kannalta vähän surullinen, että ponitamman emä menehtyi synnyttäessään Willowia. Luojan kiitos kuitenkin edes varsa onnistuttiin pelastamaan ja näin Grizel of Swildie sai nähdä päivänvalon. Willow sai väliaikaisen sijaisemän ja tammaa ruokittiin tuttipullomenetelmällä, niin kauan kunnes tuo alkoi olla tarpeeksi iso pärjätäkseen omillaan. Kun itse näin Willowin ensimmäisen kerran, oli tuo vasta pieni poninrääpäle, muita samanikäisiä kasvatteja pienempi ja hontelorakenteisempi epäilemättä juuri siksi, että tuo ei ollut saanut kehityksen kannalta tärkeää termimaitoa riittävästi emän menetyksen johdosta. Willowin reipas ja sitkeä luonne kuitenkin pisti silmiini, pikkuinen ponitamma laittoi rohkeasti vastaan isommilleenkin eikä osoittanut millään tavoin ujostelevan ihmisiäkään. Itseasiassa Willow oli jopa röyhkeän itsevarma, koska olihan tuo kasvanut keskivertoa enemmän ihmisten huomassa ja kuten tavallista, oli tuo ihmisen ja hevosen välinen raja saanut melko utuiset sävyt ponitamman mielessä. Kaikenkaikkiaan Willow, "paju", osoitti olevansa kaikintavoin lempinimensä arvoinen - syytä tuolle ei tarvinnut kysellä, tamma oli tosiaan yhtä sitkeä ja taipumaton kuin pajunoksa. Minä yksinkertaisesti menetin sydämeni Willowille, tammassa oli jotain ainutlaatuisen hurmaavaa ja noiden tummien silmien läpitunkeva, suora katse vetosivat suoraan sydämeeni. Tuntui kuin tamma olisi sanonut suoraan pelkällä olemuksellaan, että "tässä minä nyt olen, joten koeta kestää!". Niinpä tuo persoonallinen ylämaanponitamma läksi mukaani Joleneen kasvattajan myöntyessä tarjoukseeni tyytyväisenä Willowin löytäessä itselleen kodin, vaikkei tuo rakenteeltaan vielä täysin kehittynyt ollutkaan. Loppujen lopuksi Willow ei kuitenkaan edes jäänyt muita pienemmäksi, vaan tamma koki eräänlaisen kasvupyrähdyksen ja saatuaan vielä lihasta luidensa päälle voi nykyisin jo todeta Willowin olevan varsin mallikelpoinen ylämaanponitamma.

Willow on tosiaan hyvin ainutlaatuinen ja persoonallinen ponitamma, joka tuo mieleen "Pekka ja Pätkä" - elokuvien Justiina-rouvan kaulimensa kanssa.:D Hyvin voimakastahtoinen persoona, joka ei vähällä luovuta, jos jotakin mielessään päättää. Willow ei pyytele anteeksi tai nöyristele kenenkään edessä, vaan on hyvin itsetietoinen ja pikkutarkka ponitamma, joka vaatii hoitajaltaankin suoraselkäisyyttä ja sitkeyttä. Kun Willowia seuraa sivusta, voi huomata tuon olevan ns. varsin "tiukka likka" eli tamma kyllä tietää mitä haluaa, eikä tasan anna kenenkään tulla väittämään muuta. Voisi sanoa, että tämä tamma ei todellakaan suostu jäämään muiden jalkoihin tallottavaksi, vaan Willow kulkee mieluusti itse porukan kärjessä pystypäin. Ylpeäkö? Varmasti. Willow mielellään tuijottaa omaan napaansa ja tekee itsestään kaikkien elämän keskipisteen, mutta noiden tummien silmien takana piilee myös se kuulu kultainen sydän. Willow yksinkertaisesti valittaa mielellään, mutta pohjimmiltaan tamma on kiltti poni. Jopa hyväsydäminenkin, vaikka toista tamma esittääkin välinpitämättömällä asenteellaan muita kohtaan. Willow on tosiasiassa yhtä suloinen kuin tuon ulkonäkö antaa olettaakin, vaikka käytöksellään tuo pyrkii todistelemaan muuta - aavistuksen sitkeämpi hoitaja ja hymyyn kaartuvainen suu takaavat sen, ettei Willowkaan jaksa pitkään vastustella, vaan heltyy lopulta. Esimerkiksi itselläni on tapana aina tuikata suukko tamman pehmeälle turvalla, samoin kuin tallipojilla on tapana pörröttää ponitamman tuuheaa harjaa ohikulkumatkallaan - molempia Willow kavahtaa ärtyneesti, mutta heti kun "kiusanteko" lakkaa, niin tamma höristelee jo korviaan ja hörähteleekin sen näköisenä, että eikö niitä hellyydenosoituksia nyt enempää tulekaan? Ehkä Willow vain tykkää olla olevinaan väärinymmärretty, vaikka tosiasiassa tamma on sellainen mammanmussukka ettei tuo loppupeleissä ole koskaan ihmistä edes uskaltautunut näykkäisemään. Sitäpaitsi, kyllä tammalta löytyy huumorintajuakin.

Willowin kanssa ei oikeastaan ole kyse luottamuksen puutteesta, vaan enemmänkin kunnioituksen puutteesta. Willow ei koskaan aristellut ihmistä, vaan tammalla on enemmänkin joskus jopa röyhkeän päällepyrkivä asenne joissain tilanteissa. Esimerkiksi uuden hoitajan kanssa Willow on niitä, jotka pyrkivät pomottamaan heti alkujaan, mutta jos hoitajalta löytyy ripaus rohkeutta sanoa tammalle vastaankin, niin yleensä homma menee niin, että Willow saa taipua hoitajansa edessä - ainakin sen verran, että yhteiselosta tulee jotakuinkin mukavaa. Willow ei tosiaan ole mikään potkija tai purija, mutta sitähän kaikki eivät kertomatta tiedä, ja tamma kyllä tietää kuinka aiheuttaa vääriä olettamuksia ja ennakkoluuloja - riittää kun vähän luimii ja kääntää takaosan karsinan oven suuntaan, jos joku yrittää tulla sisälle. Mutta sananen tai pari Willowin tuntevan ihmisen kanssa, niin tamma saa hölmistyneenä väistää uutta hoitajaansa kun tämä ei säikykään Willowin pelotteluyrityksiä. Mielellään Willow testailee aikansa ihmistä, mutta pikkuhiljaa tamma kyllästyy esittämään ärtynyttä ja lopulta heltyy niin, ettei viitsi edes luimia vaan höristelee ihan korviaankin hoitajalleen. Ja toki, kun kukaan ei näe, niin voihan sitä vähän hellyyttäkin hoitajalta kerjätä puskemalla päätään tuon syliin tai jotakin muuta... Kyllä Willow oikeasti on se ihana, suloinen hoitoponi, jollaisen jokainen hevosiin ihastunut tyttö tai poika haluaa jossain vaiheessa elämäänsä.

Laitumella Willow ei ihan johtajatammalle kuitenkaan pärjää, mutta kovan vastuksen tamma silti pistää, yltäen ihan sinne kärkijoukkoon lauman arvojärjestyksessä. Hyvin on kipakka tamma tarvittaessa, harvinaisen potkuherkkäkin oikealle päälle sattuessaan - pääosin kiimassa ollessaan. Willow ei pidä yhtään siitä, että joku kyseenalaistaa hänen auktoriteettinsä ja tamma kyllä pistää kovat piippuun, jos joku erehtyy Willowin arvovaltaa liikaa kyseenalaistamaan. Useimmat oppivat kunnioittamaan Willowia päivässä parissa, joten meno rauhoittuu suhteellisen nopeasti, jos mukaan ei lasketa ajoittaisia kiljahduksia ja kahnauksia, joissa kuitenkaan harvemmin sattuu mitään sen suurempaa, sillä uhkailu jää pelkälle uhittelutasolle sen vuoksi, että toinen älyää jo kertavaroituksesta väistää Willowia. Kiimassa ollessaan Willow on kuitenkin varsin äksy tapaus, tamma on pahantuulinen ja ärtyisä - hormonit todella hyrräävät, eivätkä oriparatkaan aina säästy tamman oikkuilulta. Tavallisesti Willow ei kiinnitä oreihin pahemmin huomiota, mutta kiimassa ollessaan tamma puolet ajasta suorastaan hinautuu noiden luokse, mutta samalla on herkkä näykkimään ja potkimaan kosiskelijoitaan. Willowia ei saakaan lämpeämään vain muutamalla komialla liikkeellä tai lihasten pullistelulla, vaan tämän tamman hurmaamiseen saa todella käyttää aikaa ja taitoa, jos mielii tuon sydämen itselleen voittaa.

Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse Willowia kavahtaa, tamma ei todellakaan ole mitenkään agressiivinen ihmistä kohtaan, vaikka olevinaan aina luimiikin niin pahasti. Laitumelta Willow harvemmin malttaa tulla vastaan hakijaansa vaikka kuuleekin kutsun käyvän - mehukas ruoho useimmiten voittaa ajatuksen työnteosta, mutta toisaalta tamma on liian laiska lähtemään karkuunkaan. Willow antautuu ihan suhteellisen nätisti kiinni, vaikka voikin vähän tyytymättömästi luimia ja ravistella harjaansa. Tai päinvastoin, tarpeeksi tuttu hoitaja voi saada ihan lämpimänkin vastaanoton hörähdyksen muodossa. Näin ulkonaolon kannalta Willowilla ei ole mitään ongelmaa - paksukarvainen poni viihtyy aina ulkona paremmin kuin sisällä, säätilaan katsomatta. Taluttaessa Willow on myös helppo tapaus, ei suinkaan mikään ryysijä tai laiskamato, vaan perusreipas poni, joka astelee vierellä sopivan tasaiseen tahtiin eikä sooloile omiaan. Toki joskus matkan varrella kasvavat maukkaat voikukat houkuttelisivat kovastikin, mutta kevyt nykäys riimunnarusta riittää muistuttamaan Willowille, että nyt ei ole suinkaan aikaa ruveta syömään kesken matkan.

Hoidettaessa Willow osoittautuu jopa yllättävän vaativaksi hoitoponiksi, sillä kuten aiemmin mainitsin, Willow on tosiaan todella pikkutarkka ja se näkyy parhaiten juuri hoitamisen parissa. Willow kyllä nauttii harjauksesta, mutta harjaamisen tapahduttava juuri oikein; harjaa on painettava tarpeeksi lujaa, jotta se ei vain kutita kyljellä, eikä toisekseen esimerkiksi tamman harjaa saa koskaan nykiä piikkisualla, vaan kaikennäköiset jouhisolmut on avattava varovaisesti sormin. Willow kyllä protestoi heti, jos jokin ei mene tamman mielen mukaan - tuon ilmekin jo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta kun hoitaja tietää mitä tekee ja tuntee oikean harjaustekniikan, niin johan tamma oikein venyttää alahuultaan ja pörisee tyytyväisenä, rennon letkeänä takajalkaansa lepuutellen kaikessa rauhassa. Silloin tamma on liian laiska vastustamaan hellyydenosoituksiakaan - itseasiassa epäilenpä että Willow salaa nauttii tuntiessaan hoitajansa hellät rapsuttelut tai kädet kaulallaan, sen verran lokoisasti tamma ottaa seisoessaan siinä silmät puoliummessa ja korvat rennosti sivuille taipuneina. Ja saattaapa tuo joskus jopa osoittaa itse hellyyttä tutulle hoitajalleen. Esimerkiksi itse huomasin kerran Willowia hoitaessani ja ponille jutellessani, tuon yhtäkkiä nappaavan huulillaan minua takin hihasta kiinni. Ensin tietenkin hämmästyin, että yrittääkö neiti näykkiä, mutta sitten tajusin ettei Willowin olemus millään tavoin heijastellut ärtymystä, vaan itseasissa tuon suklaasilmissä oli jopa lempeäksikin myönnettävä katse ja kun jatkoin ponin hellittelyä, huomasin Willown toistavan tuon pienen näpläisyn toisenkin kerran - Willowin huulet eivät käyneet lähelläkään ihoani, vaan tajusin eleen olevan jonkunmoinen hellyydenosoitus tamman osalta. Aivan kuin ihminen, joka ei osaa näyttää välittävänsä toisesta muulla tavoin, kuin esimerkiksi mottaamalla tuota hellästi olkapäähän - tiedätte varmaan tyypin? Willowhan on liian itsenäinen ja vahvatahtoinen voidakseen osoittaa suoranaista hellyyttä, mutta tämän ponitamman kanssa todella oppii arvostamaan niitä pieniäkin eleitä, joista tietää Willowin välittävän sittenkin. Että tammalta todella löytyy sydän tuon pörröisen pinnan alta. Ja tuskin mikään voisi ilahduttaa hoitajaa enempää, kuin ne salaiset varastetut hetket yhdessä Willowin kanssa, eritoten kun tietää ettei tamma todellakaan kiinny kaikkiin yhtä voimakkaasti kuin omaan hoitajaansa.

Kavioiden puhdistuksen kanssa Willow on vähän laiskahko - eritoten uutta hoitajaa tamma mielellään testailee temppuilemalla juuri kavioiden noston kanssa, kieltäytymällä usein tyystin tottelemasta. Reipas komento ja sitkeän päättäväinen asenne kuitenkin useimmiten saavat aikaan tuloksia, ja lopulta Willowinkin on nöyrryttävä hoitajansa tahtoon ja nostettava se kavio sieltä maasta ylös, vaikkei yhtään huvittaisi. Varustaessa Willow on puolestaan suhteellisen helppo tapaus - suitset ja kuolaimet tamma ottaa ihan vapaaehtoisesti, mutta satulavyö kannattaa kiristää useamman kerran, sillä Willowilla on tapana pullistella vyön kiristyksen aikana melko paljonkin. Willow tosiaan kaipaa vähän sitkeämpiluontoista ja päättäväisempää hoitajaa, joka nauttii haasteista ja haluaa voittaa puolelleen tämän ponitamman kipunoivan sydämen.

Ratsuna Willow on todella mukava tapaus - tällä kertaa tamma pääsee yllättämään hyvällä tavalla. Willowilla on erittäin tasainen ja vakaa askel, ketteräjalkainen tamma kulkee hyvin sujuvasti vaikeammassakin maastossa, eikä mikään luonnoneste tunnu olevan Willowille liian vaikea ylitettäväksi. Willowin kanssa pärjää hyvin perusavuilla, tamma ei ole liian herkkä, mutta ei mikään itsepäinen kaahottajakaan. Itseasiassa Willow on suhteellisen kuuliainen ja jossain suhteessa jopa miellyttämisenhaluinen tamma, joka arvostaa itsevarmaa, mutta rentoa ratsastajaa. Vähän löysempi ohjasote, niin Willowkin on rennompi. Turha jännittäminen tai jäykkyys saavat vain Willowinkin ärtymään ja säpsymään kaikkea turhaa ratsastajan levottomuuden tarttuessa tammaankin. Willow kyllä menee hyvin aloittelijallakin, vaikka toki saattaa heittäytyä melko laiskaksikin, jos ratsastaja ei vaadi tammalta kerrassaan yhtään mitään.

Koulussa ja esteillä Willow vaatii hyvän lämmittelyn alkaakseen taipua ja kuunnella kunnolla, muutoin tamma saattaa olla melko jäykkä ratsastaa. Reipas lämmittely saa Willowinkin liikkeet joustavimmiksi ja laukkakin tuolta sitten irtoaa paljon keveämmin - jos tammalta ei tosiaan vaadi yhtikäs mitään, niin varmasti Willow on todella nihkeäliikkeinen. Mutta kun tammaa vähän herättelee, niin johan tamma rupeaa työskentelemään ahkerammin - eritoten jos tuo tajuaa, että ratsastaja todella tietää mitä tekee, sillä tammahan ei välttämättä edes noteeraa aloittelijan arkoja liikahduksia selässä. Mutta sopivan päättäväinen asenne takaa sen, että Willowkin rupeaa jopa työskentelemään ja tekee parhaansa - ainakin hyvinä päivinään. Willowilla on tosiaan mukavat liikkeet, vaikka tuo mikään kouluhirmu ei muuten olekaan. Helpoissa luokissa neiti kuitenkin pärjää varsin mallikkaasti. Samoin esteillä, ihan tyylipuhtaasti Willow hyppää ja vauhtiakin löytyy tarvittaessa, vaikka kovin tiukkoihin käännöksiin tamma ei taivukaan. Toki tammaa kannustaessaan kannattaa ottaa huomioon se, että kiihtyessään Willow saattaa heittää muutaman pukin esteiden välillä protestiksi. Muuten tamma tosiaan kyllä hyppää hyvin ja nätisti, kunhan ratsastaja vain pitää huolen suorista lähestymisreiteistä ja askelten oikein ajoittamisesta esteelle. Maastossa Willow on todella luotettava ja rauhallinen ponitamma, jolle voi antaa huoletta löysempääkin ohjaa. Willow kun muutenkin mieluummin hidastaa vauhtia kuin lisää sitä. Ellei tietenkin lasketa mukaan kilpalaukkoja, joissa tamma usein intoutuu pukittelemaan. Porukassa Willow kulkee muuten todella nätisti, vaikka toki välimatkat olisi suotavaa pitää kunnossa, jotta tamma ei vain rupea potkimaan liian lähelle tungeksivaa lajitoveria. Ei Willow kuitenkaan ole mitenkään hirveän kilpailunhaluinen luonne. Willow ei myöskään säiky oikeastaan mitään, liikennevarmakin tuo on. Siltojen ylitse Willow kulkee hyvin rauhallisesti, mutta kyllä joet kahlaamallakin ylittyvät. Uimaan tammaa ei tosin saa houkuttelemallakaan, tamma ei tykkää kastautua kokonaan. Mutta tosiaan, Willow on todella mukava maastoratsu, suostuupa neiti matalien tukkienkin yli hyppäämään ihan suosiolla ja laukkatahtikin voi säilyä rauhallisena, vaikka ohjasote ei suinkaan olisi mitenkään tiukka. Kuten huomata saattaa, Willow on aika rento tyttö loppupeleissä, eikä suinkaan mikään pingottaja.

Kuljetuskoppiin Willow nousee reippaasti ja arkailematta, tamma on rauhallinen matkustaja, vaikka toki uudessa paikassa aina meuhkataan ja pidetään ääntä. Ainut toimenpide tai ainoat toimenpiteet, joita Willow kuitenkin inhoaa, ovat kengittäminen ja peseminen. Kengittäminen siksi, ettei tamma jaksaisi kannatella niitä kavioitaan kokoajan ilmassa ja peseminen siksi, ettei tamma tykkää yhtään siitä, että hänet ihan kastelemalla kastellaan. Kumma sinänsä, vesisadetta vastaan Willowilla ei ole mitään - loimetkin tuo kiskoo yltään laitumella, mutta pesemisestä tamma ei vain yksinkertaisesti pidä yhtään. Ei Willow vesiletkua säiky tai mitään sellaista, mutta tamma ei vain pidä siitä että hänet kastellaan. Eläinlääkäriin Willow on sensijaan tottunut, eikä tamma harvemmin edes kiinnitä huomiota eläinlääkärin tutkimuksiin johtuen ehkä siitä, että tamma joutui jo varsana eläinlääkärin kanssa hyvin paljon tekemisiin. Muista eläimistä Willow itseasiassa jopa pitää, esimerkiksi koirien kanssa tammaa ottaa ihan mielellään vauhtia ja kujeilee. Myös tallikissa on tervetullut vieras Willowin karsinaan. Kilpailuissa Willow on aina vähän täpinöissään - tamma on energinen ja touhottaa, ja jos tuota ei saa kunnolla kuuntelemaan ja keskittymään, voi olla että tamma kuumuessaan vetää jonkin oman soolon tai säikähtää jotakin vallan hölmöä asiaa hermoillessaan turhanpäiten. Eli kilpailuihin tamma kaipaa selkäänsä kokenutta ratsastajaa, joka hallitsee omat hermonsa ja voi näin ollen rauhoittaa myös Willowia omalla olemuksellaan, jolloin tamma malttaa kenties kuunnellakin ja tehdä parhaansa jopa radallakin. Ja Willowille häntään punainen rusetti, sillä tamma saattaa hermostuessaan potkaista liian läheltä kulkevaa kilpakumppania.

Luonne edellisen omistajan käsialaa ( © Break)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

JÄLKIKASVU

04.06.2010 ori Aengus v. Pijnboompit, i. Ervin of Radon
21.09.2010 tamma Glenda v. Pijnboompit, i. Gambos

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kaikki materiaali © Kerppa, ellei toisin mainita!