![]() |
||||||||||||||||
|
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ![]() * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Hoitaessa ehdottomasti kiinni sidottava hevonen, osaa meinaat ärtsyillä sen verran, että muuten saa olla kokoajan komentamassa tekemästä sitä tai tätä. Ei mikään kaikkein maltillisin hevonen myöskään, ja yleensä kannattaakin pyrkiä toimimaan mahdollisimman nopeasti, mitä sitten tekeekin, koska ei Tinoa kestä kukaan kun se tylsistyy ja alkaa harrastamaan sijaistoimintoja! Jätkä kun kuopii niin korkealta, että hyvä kun ei itseään turpiin vedä, eikä lopeta hommaa ennenkuin huomaa, että on oikeasti pääsemässä pois tylsyydestänsä. Siistiessä Tino osaa myös olla jokseenkin rasittava nostellessaan koipiansa, kun yrität epätoivoisesti siistiä vuohis- tai ruununrajakarvoja, pää pojalla kuitenkin onneksi pysyy kivasti paikoillaan sitä siistiessä, samoin harjannyppiminen on suhteellisen kivuton toimenpide molemmille, kunhan se suoritetaan ripeästi ja viimeistely hoidetaan vaikka seuraavana päivänä. Kengittäjää Tino on kuitenkin aina kunnioittanut, sille on kuitenkin pienestä pitäen tehty hyvin selväksi, että siinä hommassa ei rimpuilu tuota kuin kipua. Hieman herkästi kuumeneva, välillä jopa tulinen ratsastettava, mutta ah-niin-ihanan herkkä ja vastaanottavainen. Tino rakastaa asioiden hiomista ja se haluaa aina suorittaa kympillä kaikki asiat, ja siitä näkee ulospäin hyvin selkeästi, kun treenit eivät ole menneet putkeen tai se ei ole ymmärtänyt ensimmäisellä kerralla jotain uutta asiaa. Tino on sellainen mukava pikkurillillä ja minimaalisilla pohjeavuilla ratsastettava yksilö, se on tuhottoman helppo saada peräänantoon, mutta rehellisesti takaosankin allesaaminen vaatii jo hieman enemmän ratsastamista. Tino vaatii myös suhteellisen pitkän verryttelyn, jotta se pystyy taipumaan kunnolla ja jotta sillä askellajit saavat tietynlaista lennokkuutta, parasta on saada poika suoraan tarhasta nopean kuntoonlaiton jälkeen ratsastukseen, jolloin se on jo valmiiksi liikkunut ja verrytellyt lihaksiaan ja niveliään. Tino siis yrittää aina kaikkensa, välillä hieman hermostuen, kuumuen ja tulistuenkin, mutta sen kanssa on nautinnollista treenata, koska se todellakin yrittää. Niin esteet kuin koulukin menevät parhaiten kun antaa pojalle mahdollisimman paljon aivotyöskentelyä, esteillä sarjoja, joissa pitää laskea askeleet, koulussa erilaisia pieniä uusia juttuja ja vanhojen juttujen terästystä.
|