![]() |
||||||||||||||||
|
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ![]() * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 09.07.2004 - 13.09.2006
Hoitajalleen tamma on aina ollut oikea enkeli (tuon varsaikänsä jälkeen, siis), ja tervehtiikin aina tätä erittäin pirtsakasti höristen tai hieman jopa hirnuen - on tamma sitten hoitajan tullessa ulkona tai sisällä! Muita tuttuja ihmisiä Kyynel tervehtii hieman rauhallisemmin ja hillitymmin, mutta kyllä sieltä yleensä joku kurkkuääni kuuluu.. ja ruokakärryjä täytyy tietenkin aina iloisesti hörisemällä tervehtiä! Mutta siis nykyään tamma on melkomoinen unelma hoitajalle, se tykkää yhdessäolosta, mutta seisoo yleensä melkein paikoillaan karsinassakin hoidettaessa, katsellen mitä puuhaat, tai sitten silmät puoliummessa pää nuokkuen nauttien harjauksesta. Tamman tukka on aina ollut pieni "murheenkryyni" ja sen selvänä pitämiseen tarvitaan iso kasa show shineä ja jokapäiväinen hellävarainen selvittelyurakka. Kyyneleeltä kun en suostu tukkaa pois nyppäisemään, se kun on niin nätti. Kyynel on hellä hoitajallensa, ja tykkää vähän kutitella takaisin ylähuulellansa, jos hoitaja on löytänyt jonkun herkullisen rapsutuspaikan. Pesupaikalla ollessa saattaa tamma tylsistyä, jos ei tallissa ole muuta elämää, mutta muuten seisoo sielläkin kiltisti, tehdään sitten mitä tahansa - nuoruusajan vesikammostakin on päästy erohon erittäin hienosti! Taluttaessa Kyynel seuraa oikein hienosti vierelläsi, melkein jäljessä niin, ettei vahingossakaan kulje ylitsesi, jos tulee äkkikäännös tamman suuntaan, vaan että tamma ehtii heti reagoimaan, kun taluttaja näyttää yhdenkään merkin kääntymisestä. Jos pieni on ollut koko päivän ulkona, ja tulee vasta illalla sisälle kaurojansa saamaan, saattaa sillä olla hieman vauhti päällä, jolloin terävä komentaminen saa tamman hillitsemään itsensä. Kyynel on muutenkin sellainen perusrauhallinen luonne, joka ei turhia hötky tai stressaa, se ei välitä, vaikka täysperävaunullinen rekka ohittaisi tamman kymmenen senttimetrin päästä. Kyynel on siis erittäin varma hevonen hieman säikymmille lajitovereillensa maastoseuraksi, ja erittäin suosittu kaveri nuorille hevosille maastoon! Tamma ei ole moksiskaan kuljettamisesta, eikä eläinlääkäriäkään pahemmin karsasta - vain tiineystarkastukset on jostain syystä jouduttu tekemään pakkopilttuun puolella.. Mutta älyttömän luotettava tamma kaikissa tilanteissa. Ratsuna Kyynel on sellainen mukavan pehmeäaskellajinen, mutta sillä ei ole kaikkein näyttävimmimmät liikkeet, lisäksi hieman pitkän runkonsa ansiosta se ei näytä niin kootulta, kuin mitä oikeasti on. Mutta silti melkoisen miellyttävä ratsastettava, alkulämmittelyihin tosin täytyy satsata, kun tammalla menee hetki aikaa, jotta lihaksensa ja nivelensä lämpenevät, ja jotta se pääsee myötäämään myös niskastaan. Kyyneleellä on suomenhevoselle hieman "epätyyypillinen", melkoisen korkea muoto (ei tosin tietenkään vedä vertoja meidän puoli-ja täysverisille koulukonkareille), ja se on erittäin pehmeä ja kevyt edestä. Pohkeelle se on hieman turrempi, mutta kun sitä vain malttaa ratsastaa pehmeillä avuilla, muuttuu tammakin pikkuhiljaa pehmeämmäksi ja herkemmäksi kyljistänsä. Kyynel on rauhallinen ratasastaa, ja aika paljon täytyy kaikkea mahdollista tapahtua ympärillä, ja aika kovasti saa ratsastajaa jänskättää, ennenkuin tamma alkaa temppuilemaan - ja Kyyneleen tapauksessa se tarkoittaa totaalista liikkumattomuutta :)
Koulua mennessä Kyynel yrittää parhaansa, se kuuntelee ratsastajaa parhaansa mukaan jokaisella solullaan, ja keskittyy, isolla K:lla! Sen kanssa on mukava harjoitella kaikennäköistä, ja ollaanpa jotain vaativan b:nkin liikkeitä kokeiltu, mutta ei tammasta ole ihan sinneasti sitten kuitenkaan. Esteillä Kyynel tekee parhaansa, se heittää sydämensä edeltä ja hyppää itse perässä, kunhan ratsastaja vain on messissä, eikä pilaa suoritusta sillä, että olisi liikaa menossa jo ennen estettä, tai tamma saattaa kieltää sen takia, ettei saakaan tarvitsemaansa pohjetta ja tasapainoituista juuri ennen hyppyä. Mutta selviytyjä Kyynel on, ja kun ratsastaja tarpeeksi haluaa esteen ylitse, yrittää tamma ylitse vaikka paikaltaan. Maastoillessa ja maastoesteillä löytyy Kyyneleestä tarvittaessa hieman vauhtiakin, mutta muutoin se on ihan rauhallinen, ei turhia hötky.. Valjakkoa mentäessä sen kanssa tärkeimmät avut ovat ääni ja raippa, jotta saadaan haluttu vauhti tammasta esille. Mutta Kyynel on erittäin miellyttävä myös ajaessa. Lisäksi tamma on tärkeä minulle, koska sen suvusta löytyy ikivanha kasvattini Sydänyön Horjahdus, joka Kuujärven Merirosvon kautta esiintyy aika kivasti nykysuomenhevostenkin suvuissa :DD Tämä on yksi syy, minkä takia Kyynelen valitsin itselleni ns. kantatammaksi. ![]() klikkaa kuvaa nähdäksesi sen oikeanlaisena
|