![]() |
||||||||||||||||
|
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ![]() * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Hoidettaessa Rontti siis lähinnä seisoo paikoillaan sen oloisena, että eikös tää nyt voisi jo loppua.. sen mielestä on myös kovin mukavaa luimia ohikulkeville orihevosille ja välillä vilauttaa tosiviholliselle vähän hampaitaankin. Onneksi kuitenkin ihmistä kohtaan Rontti on kiltti, eikä ole vielä ainakaan yrittänyt mitään uhkarohkeata, sen jälkeen kun sille pikkuvarsana tehtiin selväksi, että ihmistähän ei revitä edes takinhelmasta, on se jättänyt koskemisen kokonaan pois. Rontti ei erityisemmin pidä pesuista, siistimisistä sun muista vastaavista kaunistumistoimenpiteistä, ja yleensä kannattaakin olla kaveri mukana pitämässä huulipuristinta, tai varautua virittämään huulipuristin jollain muulla keinolla, koska homma tuskin tulee onnistumaan ilman sitä! Klippaaminen on poikkeus, sen poika antaa tehdä ilman vermeitä, joskin erittäin maansa myyneen näköisenä..
Ronttia taluttaessa tulee muistaa, että se on ori, ja sille tulee välillä noita omia ajatuksia. Pääsääntöisesti se on kuitenkin hyvä talutettava, eikä ongelmia ole ilmennyt - pari kertaa se on päässyt nuoruudessaan vapaaksi sen takia, että on yhtäkkiä ottanut suunnan kaakkoon, ja läksenyt, mutta onneksi se ei ole vissiin tajunnut sitä, miksi se on saanut vapaana juoksennella jonkin aikaa ;) Rontin kanssa ei kuitenkaan onneksi tarvitse pelätä esimerkiksi niskaan hyppäämistä, tai ainakaan se ei ole ikinä osoittanut oireitakaan sellaisesta, mutta kannattaa kuitenkin pistää ketju suuhun ja pitää poika visusti vierellä kokoajan sitä silmälläpitäen. Kuljettaminen on pojan mielestä yksi maailman inhoimmista asioista, ja autoon se meneekin erittäin kitsaasti, siihen tarvitaan monen tunnin työ ja uurastus, tai sitten joku oikein herkullinen tammanperä houkuttelemaan matkaan.. Rontti kuitenkin pitää varustaa kaikin mahdollisin pehmukkein matkalle, tai se on saanut perille päästyä itsensä jostain kohtaa rikki.. se vain on mestari tällaisissa asioissa! Nyt aletaan pikkuhiljaa pojan kanssa harjoittelemaan myös selkäänmenoa, satula on Rontille jo tuttu juttu, samoin juoksuttaminen (tosin tuon "jalkavamman" takia ei voi kamalasti juoksuttaa, kun ottaa nivelille niin paljon), jossa poika jolkottelee melkoisen matalana ja rentona. Rontti on muutenkin hieman alaspäin menevä hevonen, ja sen kanssa tuleekin varmaan suurimmat ongelmat olemaan siinä, miten turpa saadaan ylös. Onneksi ei Rontti ole mikään pikakiituri, vaan energinen, mutta hillitysti liikkuva kaveri. Katsotaan nyt, mihin pojan kanssa päästään, vai päästäänkö mihinkään - tuon jalan kanssa kun ei tiedä, miten käy :/
|