![]() |
||||||||||||||||
|
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ![]() * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * s. 09.05.2005 - k. 18.06.2007
Hoitaessa ja satuloidessa Poju yleensä seisoo ihan kiltisti paikoillaan, tallin tohinaa seuraillen ja välillä käheästi hörähdellen. Kyllä, tämä hevonen ei osaa kunnon hirnuntaa tai hörähtelyä, vaan kuulostaa lähinnä tupakkayskäiseltä ukonrötjäleeltä. Mutta ehkä niin onkin mukavampi, ei ainakaan korvat mene kun Poju päättää jonkun perään huudella. Poju nostaa jalkansa nätisti pelkällä komennolla ja pienellä jalkaan hipaisulla - Poju on herkkä jaloistaan, ja kannattaakin ottaa aina kunnon ote, ettei poikaa turhaan kutita ja ettei se ala sen takia venkoamaan. Ratsuna Poju on sellaista keskisarjassa painivaa - kun puhutaan herkkyydestä ja eteenpäinpyrkimyksestä. Isommilla esteillä löytyy toki imua ja intoa enemmänkin, mutta kyllä yleensä kannattaa sileätäkin ja pienempiä esteitä harjoitellessa pistää kannukset jalkaan ja ottaa kouluraippa käteen - alkutunnista kun Pojun herättelee tehokkaasti, menee se suhteellisen mukavasti sitten lopputunninkin.. Maastossa tietenkin löytyy vauhtia vähän enemmän, mutta ei Pojua kyllä miksikään nopeustykiksi voi kutsua! Koulua vääntäessä Poju on yleensä kovinkin laiska, ja hermot meinaa mennä kerran jos toisenkin, ellei ole tosiaan kannuksia ja raippaa muistanut mukaan ottaa! Pojun liikkeissä on yllättävän hyvä istua, niin kauan kun se vain kulkee peräänannossa ja rentona. Esteitä hypätessä Poju on hieman reippaampi, mutta sitä ei pahemmin sytytä alle 120-korkeat esteet, vaikka onhan silläkin parempiakin päiviä, jolloin tykkää mennä vähän lujempaakin. Mutta Pojulla ratsastaessa saa kanssa käyttää kaiken energiansa siihen, että hevonen tekee sen, mitä pyydetään, tarpeeksi suuressa vauhdissa.
|